Historia

Anna-Liisa Rewell
s. 5.4.1900 Pariisi
k. 30.1.1986 Helsinki

Perheeseen kuului isä Emil Wikström ja äiti Alice Wikström (o.s. Högström), sekä heidän kolme tytärtään Estelle (synt. 1897), Anna-Liisa (synt. 1900) ja Mielikki (synt. 1907).

Perheen isä oli kuvanveistäjä ja kun hänen ateljeehuvilansa Visavuori tuhoutui tulipalossa vuonna 1896, silloin vielä kahdestaan elänyt nuori pari muutti Helsinkiin. Helsingistä ei kuitenkaan löytynyt riittävän suurta ateljeeta, joten Wikströmit muuttivat Pariisiin, jossa asuivat vuodet 1897-1902. Palaneen Visavuoren tilalle rakennettiin uusi ja perhe palasi Suomeen 1902.
Anna-Liisa avioitui komean laivaston luutnantin Yrjö Aspelin-Haapkylän kanssa. Nuori perhe asui aluksi Ranskassa, sillä Yrjö opiskeli siellä laivastoakatemiassa. Perheen esikoinen Jorma syntyi 21.1.1920. Anna-Liisan ja Yrjön avioliitto kuitenkin kariutui ja Anna-Liisa palasi Suomeen ja Visavuoreen poikansa Jorman kanssa.

Melko pian Suomeen palattuaan Anna-Liisa avioitui Ilmari Rewellin kanssa. Myös Ilmari oli upseeri ja myös insinööri. Avioliitosta syntyi kolme poikaa: Tauno, Martti ja Erkki. Perhe asui Helsingissä. Sodan jälkeen Ilmari Rewell joutui lakkautuspalkalle. Anna-Liisa sai erinomaisen kielitaitonsa ansiosta työpaikan Akateemisen kirjakaupan ulkomaan kirjanpito-osastolta.

Anna-Liisa tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa. Hän oli kotonaan oppinut tekemään kompromisseja ja hänellä oli hyvä huumorintaju. Hän oli myös vilkas, eloisa, seurallinen ja sanavalmis. Anna-Liisa Rewell oli äiti, virkanainen, joka harrasti aktiivisesti vapaaehtoista sotilaskotityötä.

Anna-Liisa Rewell ja sotilaskoti

Sotilaskotiaate on rantautunut Suomeen Saksasta, kun jääkärit kotiin palatessaan kertoivat siellä olevan sotilaiden vapaa-ajanviettopaikkoja, ns. sotilaskoteja. 3.11.1918 pieni ryhmä naisia kokoontui Helsingissä ja heitä kaikkia yhdisti halu auttaa maamme rannikoilla palvelevia sotilaita lisäämällä heidän hyvinvointiaan ja viihtyvyyttään. Auttamishalu kohdistui erityisesti asevelvollisuuttaan linnakesaarilla ja laivoilla suorittaviin sotilaisiin.

Jouluaattona 1918 joukko nuoria rouvia lähti viettämään joulua ulkosaarelle raivaamassa olevan miinanetsintälaivueen luo. He matkustivat pienen hinaajan kannella ja istumapaikkoja etsiessään löysivät laatikoista ”joululahjapaketteja” matruuseille. Joulunvieton yhteydessä Helsingissä toimivan Saaristosotilaiden joululahjakomitean hankkimat paketit löysivät tyytyväiset saajansa. Tämä oli Anna-Liisa Rewellin ensimmäinen kosketus Rannikkosotilaiden huoltoyhdistykseen (RSHY).

Joululahjakomitean työ vakiintui Rannikkosotilaiden huoltoyhdistykseksi ja Anna-Liisa valittiin sen puheenjohtajaksi vuonna 1929. Hänen puheenjohtajakautensa oli poikkeuksellisen pitkä, kestäen vuoteen 1962 saakka. Anna-Liisa oli rohkea tekijänainen, joka uskalsi perustaa sotilaskoteja haasteellisiinkin paikkoihin saaristossa. Hänen työnsä tärkein periaate oli, että varusmies on tärkein ja vain paras on kyllin hyvää varusmiehelle. Toinen tärkeä periaate oli työn säilyttäminen vapaaehtoisena ja kolmas, että aina on aihetta kiitokseen.

Anna-Liisa Rewell kutsuttiin Rannikkosotilaskotiyhdistyksen (RSKY) kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1963. Hän oli myös Sotilaskotiliiton valtuuskunnan jäsen 1929-1945 ja hallituksen jäsen 1946-1961. Anna-Liisa kutsuttiin Sotilaskotiliiton kunniajäseneksi vuonna 1978 ja hänelle myönnettiin liiton kultainen ansiomerkki.

ANNA-LIISA REWELLIN SÄÄTIÖN PUHEENJOHTAJAT

Anna-Liisa Rewell 1945-1979
Kerttu Väänänen 1980-1992
Lea-Kaarina Koivisto 1993-2006
Marjatta Väisänen 2007-

SÄÄTIÖN NYKYINEN HALLITUS

Marjatta Väisänen
Tii Vieruaho
Ritva Takkunen
Pirjo Lange
Seija Kari
Anja Räisänen
Tatu Vartiainen